Moikka taas! Joskus kun oli hirveä hinku tehdä itse, niin päätin tehdä kuusenkoristeita taikataikinasta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan painoin taikinan päälle kuvion pitsiliinasta, tähdet sain muotoiltua kivasti piparkakkumuottia apuna käyttäen ja sitten uuniin. Myöhemmin sprayjasin valkoiseksi.
Kerron itsestäni harvoin mitään henkilökohtaista täällä tai missään muuallakaan somessa, mutta nyt teen pienen poikkeuksen, sillä mun elämässä tulee tapahtuun isoja muutoksia seuraavan parin vuoden aikana, ja oon samalla tosi innoissani ja peloissani. Lähden vajaan kuukauden päästä inttiin ja mua jännittää ihan törkeesti. On ollut tosi ihanaa saada tsemppaavia kommentteja kaikilta, mutta itsellä on silti takaraivossa ajatus siitä, että olisin voinut tehdä enemmän kunnon kohottamiseen ja selän terveyteen liittyen.
Kaikkein helpottavinta, ihmetyttävintä ja samalla jännittävintä on viikko sitten tullut tieto siitä, että mä pääsen opiskelemaan mun unelma-alaa, ensihoitoa! Tajusin vasta lukion toisen luokan viimeisen jakson aikana, että se on se juttu, mitä haluan tehdä. Siinä kohtaa iski myös pahasti se, että mun koulumenestys näytti siltä, että se jää pelkäksi haaveeksi ja asialle oli enää myöhäistä tehdä mitään - edessä oli enää vain kirjoitukset ja niihin syventävät ja soveltavat kurssit. Kaikki mitä harkitsin sen jälkeen, olivat vain varasuunnitelmia - sairaanhoito ja rajavartiosto niistä kuitenkin realistisimmat.
Mietin vain, miten uskomatonta tämä on! Lukion koulumenestys antoi niin selkeästi osviittaa, etten tule pääsemään edes pääsykokeisiin. Syksyn yhteishausta tuli pääsykoekutsu vain sairaanhoitoon, eikä mulla ollut aavistustakaan, että sama koe päti ensihoitoon! Kokeessa olin hiukan huonovointinen, tehtävät olivat vähän outoja ja lopuksi oli sellanen fiilis, että se siitä sitten ja takaisin kotiin nukkumaan.
Oon tosi helpottunut, kun tiedän, että pääsen aloittamaan opiskelut heti armeijan jälkeen. Jännittää kuitenkin paljon, sillä mulla on edessä muutto Turkuun. Pidentyvä välimatka perheeseen ja ystäviin mietityttää, mutta siihen tottuu varmasti intin aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti